Harmaata katua astuen,
nostamatta katsettaan.
Takin liepeistä pitäen,
tuntematta sormiaan.
Huomaamattaan palellen,
vaivihkaa pyyhkien poskiaan.
Sulkee oven rappukäytävään
rappukaidetta potkaisten.
On niin pettynyt elämään,
pinnallisiin sanoihin ystävien.
Kyyneleet nielaisee sisimpään,
makaa lattialla huokaisten.
Ei epäonnistuneempaa kai
voi olla täällä.
Unelmilleen siivet sai
vasta jäisellä jäällä.
Ei kukaan kaipaa kai
voi uneen nukahtaa täällä.
Huomenna herää
toivoo pahan olon kaikonneen.
Ei edes itke enää,
tuntee sydämen kylmenneen.
