On toisia, joille aurinko ja pilvet valitsivat suunnan jo silloin,
kun he kävelivät paljain varpain pihatiellä.
On niitä, joita tähdet seuraavat lohduttaen pimeässä yössä.
He eivät edes huomaa sitä lentotähteä, joka ylittää taivaansillan heidän takanaan.
He kuulevat tuulen kuiskivan, mutta he eivät vielä kuule sen laulun sanoja.
He havahtuvat, kun tuuli koskettaa ja päättävätkin vaihtaa suuntaa.
Heidän poskilleen lumihiutaleet sulavat kuin hoitaen heidän sieluaan.
Heidän hiuksilleen sadepisarat valuvat kuin kastellen heidän juuriaan.
He pelkäävät toisinaan, koska aistivat jotain suurempaa.
He juoksevat piiloon metsän pimeyteen, kunnes pieni jänis johdattaa heidät takaisin tielle.
Heitä toisinaan ahdistaa, kun sielu huutaa tähtien kirjoittamaa tarinaa.
Kun he antautuvat kohtalolleen tämän taivaan alla, he saavat rauhan sydämelleen.
Mutta he eivät koskaan pysähdy kuin hetkeksi hengähtämään.
He vain upottavat varpaansa kahisevaan hiekkaan,
kun aurinko ja pilvet syleilevät heidän tarinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan terkut, mielipiteesi, ajatuksesi. Blogin pitäjällä oikeus jättää kommentteja julkaisematta.