Älä häpeä sitä 

mitä todella olet.

Älä peittele sitä

mikä saa sydämesi hymyyn. 

Älä kysele mitä

sinun tulisi tehdä.

Älä pelkää sitä

mihin sydämesi johdattaa.

Pidäthän tuon hymyn,

annathan olla vaan. 

Anna halaus,

ei tarvii sanoa sanaakaan.

Ystäväni,

älä mee minnekään.

Olethan tässä,

en jaksa lähteä etsimään.

 

Hän hymyili maailmalle,

kun sydän huusi tuskaa.

Hän pakeni halauksia,

kun muuri oli murtumaisillaan.

Hän sai halauksen,

joka esti kaikkea hajoamasta.

Hän itki,

kun kääntyi kohti kotia.

Hänen oli vähän helpompaa

astua askeleensa,

takaisin kotiin.

Oma tiesi

Kun et uskalla huutaa,

käänny toiselle tielle.

Kun tukehdut,

vaihda polkusi suuntaa.

Kun pystyt kuiskaamaan

jatka matkaasi sinne

missä hento kuiskaus kuullaan.

Kun laulat onnesta

pysy siinä.

Huominen

 

Joskus kipeäkin hetki saa olosi tuntumaan kevyemmältä. 

Kyyneleet valuvat sydämeesi ja tiedät ettei ole mitään hätää.

Halaus saa sydämesi pakahtumaan kaikesta.

Tämän hetken uskot, että kaikki järjestyy.

Kun kätesi lakkaavat tärisemästä,

kun kipu rinnasta häviää.

Kaikki on ihan hyvin.

Kiitos koiralleni

Sinä katsoit nappisilmilläsi minua jännittynyttä ihmisraukkaa.

Et luottanut heti, tarkkailit hetken.

Pidin huolta, toivottominakin hetkinä.

Eräänä päivänä huomasin luottavani sinuun,

kun kuljit vierelläni.

Huolehdin sinusta ja opetin sinulle arjen metkuja.

Sinä avasit sieluni,

sait hymyni loistamaan.

Pysyt vierelläni antaen tilaa

tai tulemalla ihan liki.

Näytät miten helppoa kaikki onkaan.

Ei vihaa, ei katkeruutta.

Vain silkkaa elämää.

Nauttien kosteasta nurmikosta,

illan viileästä, jäähileistä lammikossa...

Lumihiutaleesta nokan päällä...

Nauttien hetkestä

ja pitäen siitä kiinni.

Kun elää opettaen toista

ja huomaa, että sinähän se opetit

-opetit elämään...

Pieni

suloinen hassu

koirani...

Runotyttö

 

Hän oli vain pieni tyttö,

joka ei hyljännyt rakastaan.

Vain pieni tyttö,

joka halasi vastuutaan.

Hän tiesi 

ettei koskaan voisi irroittaa.

Hän uskoi 

olis joskus tää onnenmaa.

Hän ei voittanut lotossa.

Hän sai elämälleen

jotain vielä harvinaisempaa.

Taakka mitä

oli raskas kantaa,

mutta silti niin helppo.

Ei ollut syytä irroittaa.

Hän oli valittu

sitä kantamaan,

vaikka ei sitä

ansainnut olisi.

Hän teki sen omalla,

ainoalla oikealla tavallaan.

Jonain päivänä

hän ymmärtää,

mitä ainutlaatuista 

hän taakastaan sai sielulleen.

Hänen sielunsa 

on kaunis.

Kun kyyneleet

ovat timantteja arvokkaampia...

Hän voi olla

kiitollinen ja nähdä

elämän kauneimmat sävyt.

Hän ei voittanut lotossa.

Hän sai jotain paljon arvokkaampaa.