Sinä katsoit nappisilmilläsi minua jännittynyttä ihmisraukkaa.
Et luottanut heti, tarkkailit hetken.
Pidin huolta, toivottominakin hetkinä.
Eräänä päivänä huomasin luottavani sinuun,
kun kuljit vierelläni.
Huolehdin sinusta ja opetin sinulle arjen metkuja.
Sinä avasit sieluni,
sait hymyni loistamaan.
Pysyt vierelläni antaen tilaa
tai tulemalla ihan liki.
Näytät miten helppoa kaikki onkaan.
Ei vihaa, ei katkeruutta.
Vain silkkaa elämää.
Nauttien kosteasta nurmikosta,
illan viileästä, jäähileistä lammikossa...
Lumihiutaleesta nokan päällä...
Nauttien hetkestä
ja pitäen siitä kiinni.
Kun elää opettaen toista
ja huomaa, että sinähän se opetit
-opetit elämään...
Pieni
suloinen hassu
koirani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan terkut, mielipiteesi, ajatuksesi. Blogin pitäjällä oikeus jättää kommentteja julkaisematta.